Perhospurkkeja

Pian 9-kuinen kuopus syö suurimmaksi osaksi itse tehtyjä ruokia, mutta jotenkin kummasti pilttipurkkeja on tyhjentynyt myös valtavia määriä. Päätin viedä osan niistä perhakahvilaan askartelupäiväksi, niin että pääsevät hyötykäyttöön. Etsin lastenruokapurkkiaskarteluvinkkejä (hieno yhdyssana!) googlella ja Pinterestistä, mutta en oikein löytänyt keväisiä vinkkejä. Jos jonkinlaista tuikkulyhtyä oli tehty purkeista, samoin eläimiä, tonttuja, enkeleitä jne. siten, että purkin päälle oli liimattu iso massapallo pääksi. Massapallot eivät nyt kuitenkaan sopineet budjettiin, joten piti keksiä jotain muuta.

Lumisadelyhty oli yksi hauska idea. Purkin kanteen sisäpuolelle oli liimattu pieni lelu (esim. suklaamunasta), sitten vain sisälle vettä ja hilettä tai paljetteja ja liimataan purkki kiinni. Koeversio oli kuitenkin katastrofi. En muistanut, että EriKeeper on vesiliukoista. Kuumaliimalla onnistui paremmin, mutta se ei oikein sovi perhekahvilakävijöiden pikku kätösille.



Keksin sitten viimein askarrella malliksi purkkiperhosen. Purkin kylkeen siveltiin pensselillä vedellä ohennettua liimaa, ja päälle lätkittiin silkkipaperin palasia. Kanteen leikattiin naama kartongista ja piirrettiin silmät ja suu tussilla. Sitten vain siivet selkään ja tuntosarvet ojennukseen! Isommat lapset koristelivat siivetkin tusseilla. Sisälle voi laittaa pieniä aarteita, tai täyttää karkeilla ja viedä opettajalle, kerhon tädille tai kaverille kevätlahjaksi.

Barbin vaatteita

Jämäkuu se kohta loppuu ja minulla vain tahti hidastuu. Olen sentään muutaman pienen saanut valmiiksi.



Barbin vaatteiden ohjeet ovat Sticka till Barbie -sivustolta. Pienen mekon ohje on nro 671, isompi on 172. Kuten kolminumeroisista luvuista voi päätellä, ohjeita sivustolla on vallan mahdottomasti! Ihan kaikkiin ei tosin tainnut löytyä englanninkielistä käännöstä, ruotsinkielinen neulontasanasto kun minulla on vielä opettelematta.



Monster High - nukke saa esitellä tunikan nro 34.

Kortteja pikkuväelle

Askartelurintamalla on ollut jotenkin hiljaista viime aikoina. Pari korttia piti kuitenkin tehdä. Apulaisena toimi lapsosista tällä hetkellä kaikkein innokkain askartelija, eli ihan pian 3-vuotta täyttävä tyttönen.



Tämä kortti on apulaiselle itselleen, mutta se on salaisuus. Shh!



Tässä pari päivää vanhemmalle kaverille kortti.



Ja vielä kortti yhdelle 2-vuotiaalle. Nappejen liimaaminen on askartelukaverin mielestä huippuihanaa, onneksi saimme mummulta ison purkillisen nappeja askarteluhommiin.

Tunnustus ja jämävillikset

Sain Lehtipollolta tämän tunnustuksen, kiitos kovasti!

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen. Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi. Kerro seitsemän satunnaista faktaa itsestäsi. Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta.

Olen nyt vähän tylsimys, ja jätän jakamatta tämän eteenpäin, koska olen nähnyt tämän tunnustuksen jo tosi monessa seuraamassani blogissa. Tässä kuitenkin faktoja kehiin:

1. Lähden viikonloppuna valokuvauskurssille, hui jännää.

2. Kukille on vielä tältä keväältä mullat vaihtamatta, se vähän ärsyttää.

3. Olen tässä keväällä lukenut Diana Gabaldonin kirjoja, hyvin kirjoitettuja hömppätiiliskiviä, joissa aikamatkaillaan, rakastutaan ja soditaan.

4. Pienimmäinen on viime aikoina nukkunut huonosti, joten omatkin yöunet on olleet katkonaiset ja se näkyy ajatuksen katkeiluna ja yleisenä ärsytyksenä.

5. Ostin vasta itselleni uudet rullaluistimet.

6. Tykkään kiinalaisesta ja thai-ruuasta, niitä tekisi nyt mieli.

7. Sain eilen valmiiksi taas yhden neuleen.

Ja tästä aasinsiltaa pitkin pääsemmekin kätevästi siihen neuleeseen:



Villavaippahousut Dark Horse Yarns Rhapsodyn jämistä, puikot 3,5, 4 ja 4,5, koko L ja malli taas CurlyPurly.



She's in the jail house now...

Jämäblogiin laitan nämä sitten, kun saan ne punnittua. Hajamielisenä (ks. ed. kohta 4) laitoin villikset jo lanoliinikylpyyn, joten kuivumista saadaan odotella päivä tai pari.

Äitienpäivälahjoja ja korttiohje

 Hyvää äitienpäiväsunnuntaita! Tämä äiti tilasi aamulla herätyksen tekstiviestillä alakerrasta, kun ei jaksanut enää nukkua. Pian kolmen tytön ja yhden miehen lähetystö tulikin ihanien lahjojen kanssa.



Näin monta lahjaa! Ja minulle kun vielä eilen voivoteltiin, että ei ole lahjan lahjaa tulossa, eikä edes korttia. Itse kuvitettu tyynyliina, kultakehyksinen peili, kaksi kaulakorua rasiassa ja vielä vaaleanpunaiset reinot. Kylläpä olin yllättynyt! Nyt ei tarvitse enää lainata miehen reinoja, ne ovatkin viisi numeroa liian isot.



Mummuille vietiin itse tehtyjä kauppakasseja.



Kangastusseilla on helppo pienenkin koristella.



Aiemmin tällä viikolla suunnittelin perhekahvilaan äitienpäiväkorttiaskartelun. Vessapaperirullat ja sormivärit ovat lasten askartelumateriaalien kestosuosikkeja.



Niille leimattiin vanhan kirjan sivuille sydämiä.



Leikattiin kuviosaksilla ja liimattiin korttipohjaan - hieno tuli. Samalla idealla voi tehdä myös synttäri-, ystävänpäivä-, isänpäivä- ja joulukortit lasten kanssa.



Omalle äidilleni annoin jotain pehmeää ja lämmintä. (Pyysin kerran miestä tuomaan kaupasta mustaharmaata lankaa ja sain tällaista, noh, melkein sama asia.)



Wingspan-huivi, puikot 3, lanka Novitan TicoTico.

Pipoeläimiä

 Jämäkuu etenee ja langat vähenee. No, täytyy myöntää, että olen ostanut taas pussillisen uusia lankoja, jotka korkkaan, kun jämäily on ohi.



Näihin elukoihin käytin jämälankojen lisäksi jämäpipoja, eli venyneitä ja vanuneita pipoja, joita kukaan ei enää käytä.



Hilkka oli tehnyt hauskoja pöllöpehmoja, ja siitä se ajatus sitten lähti.



Kanilla on tietysti nököhampaat ja pallohäntä.



Kärsästä tuli aika mielenkiintoinen, mutta lapset tunnistivat tämän kuitenkin norsuksi, ja sehän on tärkeintä. Pyöreän muotonsa ansiosta pipoeläimet käyvät myös pehmeistä palloista, joten sisälläkin on nyt voinut pelata pallopelejä. Jämäpipoja ei nyt taida olla enempää kaapin perukoilla, mutta uusia ideoita on jo mielessä...

Enkeleitä ja perhosia

Minä se osallistun ahkerasti näihin askarteluhaasteisiin, vaikken ikinä voitakaan mitään arvonnoissa. No, yhdesti olen voittanut, joskus viime kesänä. Mutta jostainhan se pitää inspiraatiota repiä, eikö niin? Tällä kertaa Inspiksessä haastettiin skräppäämään itse värjätylle taustalle. Se onkin kivaa, olen maalaillut taustoja aiemminkin, tässä muutama niistä.



Käppyrälle kuivuneen kartongin kuvaaminen oli hieman haasteellista, mutta eiköhän tämäkin sivu albumissa suoristu. Maalasin kartongin itse sekoitetulla violetilla. Päälle suihkuttelin kimallesuihketta ja tuputtelin verkon läpi punaista maalia. Yleisvaikutelma oli sellainen, kuin joku olisi teurastettu paperin päälle. (Huomasin muuten, että Paperiliittimen Riikalla oli ollut samanlainen, tai siis samanvärinen ongelma oman leiskansa kanssa.) Verkkokuviokaan ei kauheasti näkynyt. Leimasin sitten vielä kaiken päälle perhosia, tekstiä ja kiemuroita akryylimaalilla.



Valitsin taustan värit erästä toista valokuvaa varten, mutta sitten yhden kirjan välistä löytyi tämä kuva pikku-Paulasta. Taustapaperi ja kuva katselivat toisiaan pöydän kulmalla niin kauan, että pakko oli heidät saattaa yhteen.



Enkelit ja papereiden ressatut reunat toivat vähän vintage-tunnelmaa.



Leimasin lisää perhosia kuviopaperille, leikkasin irti ja kiinnitin kohotarroilla. Kuvan sivussa lukee "Dream, Fly," tämä oli tällaista terapiaskräppäystä itselle.

Äitienpäiväkortteja

Askartelimme pikkuväen kanssa kortteja.



Itse tein tällaisen kortin P*skarteluhaasteeseen, jossa aiheena on Luonnollista. Käsitin sen niin, että otin sekä kuvat että värimaailman luonnosta.



Tytöt tekivät näin monta korttia. Suurin osa menee mummuille äitienpäiväksi. Meidän lapsilla on normaalia enemmän mummuja, isomummujakin on kolme vielä elossa.



Erityisen hienoja ovat mielestäni vajaa 3-vuotiaan sommittelema nappikollaasi...



...ja 7-vuotiaan kesäinen perhoskortti.

Taas vauvan lapaset...

 ....nämä syntyivät langanlopuista jämäkuuta varten.



Lanka Menitan SilkDream ja puikot 3,5.



Keskimmäinen pikku piipertäjä askarteli kerhokaverilleen tosi hienon synttärikortin. Hän valitsi kaikki materiaalitkin itse ja maalasi kolmosen akryylimaaleilla siniseksi. Äiti on hyvin ylpeä.



Ja sitten vielä esittelen hupaisan kirjanmerkin, jonka tein itselleni. Teksti-idean olen saanut jostain blogista, mutta en muista mistä... Olen ostanut kirpparilta yhden kirjan askartelumateriaaliksi - revin siis siitä sivuja irti. Hintaa opuksella oli muistaakseni vain 50 senttiä, mutta olisi pitänyt sittenkin ottaa se vanha saksankielen koulusanasto - tämän kirjan sivuja käyttäessä saa olla tarkkana, ettei kortteihin tule kovin montaa kirosanaa ja seksikohtausta.

Ilmeilyä

Hommasin itselleni uuden Retrospect -digiskräppäyskitin Design House Digitalin Bloghopista. Vielä ehdit käydä hankkimassa sen ihan ilmaiseksi.



Innoissani skräppäilin heti viikon Inspikseen lähivärejä. Tässä kitissä on tosi paljon erilaisia papereita ja valitsin niistä sinisen ja vihreän sävyisiä. Mausteeksi laitoin vähän punaista. Olen viime aikoina keräillyt itselleni valtavasti digiskräppäystarvikkeita, kaikki ilmaiseksi. Useimmista nettikaupoista löytyy ilmaisia näytteitä, ja jotkut ihanat jakavat blogeissaan ilmaisia digihärpäkkeitä.

Pipotehdas

 Ostin messuilta puoli metriä kivaa raitatrikoota ja kaivoin pitkästä aikaa perintösaumurin ja ompelukoneen esiin. Tätä ennen olin ahkerasti googlettanut, miten ommellaan pipoja.



Sehän olikin ihanan helppoa! Juuri sopiva ompeluskäsityö minulle, joka olen laiska harsimaan, silittämään, mittailemaan ja nuppineulaamaan. Päitäkin on tässä perheessä joka koossa, niin että voi tehdä ensin yhden pipon ja sovittaa sitten, kenen päähän se mahtuu. Toisten pipot syntyvät helposti vähän pienentämällä ja suurentamalla alkuperäistä mallia. Huristelin myös kolmesta kulahtaneesta/kestolikaisesta trikoopaidasta pipon per paita.



Pienimmäinen sai korvapipon.



Vanhin takkutukka sai neliöpipon ja kierrätyskankaisen löpöpipon. Keskimmäiselle sattui tulemaan peräti kolme pipoa: perinteinen pyöreä, löpöpipo ja neliöpipo.



Itselleni tein vanhasta lempipaidasta lerputtavan neliöpipon.



Ja jämätilkkuja piti tietysti käyttää minipipoihin. Kultakutri näyttää violetissa pipossaan vähän hopparilta. Nallukan korviakaan ei enää palele. Katariina-nuken piposta oli tulossa korville menevä versio perheen pienimmälle, mutta kävi vähän niin kuin hiirelle kissan räätälinä - piti purkaa ja leikata ja hups - ei tullut vauvan pipoa, tuli nuken pipo. Pipotehdas on nyt hiljentynyt kankaiden puutteen takia, mutta positiivisin miettein odotamme, että ehkä pieninkin joskus saa oman korvaläppäpiponsa.