Tatuoituja tyttöjä

 Citymarketissa oli vaikka minkälaisia kivoja askartelupakkauksia ja 6-vuotias valitsi niistä itse tehtävät "tatuoinnit." Näillä näyttää olevan nettisivutkin: www.stylemeup.com.



Nämä ei ole sellaisia perinteisiä leikkitatskoja, jotka kiinnitetään vedellä, vaan vähän niin kuin kaksipuolista teippiä. Tahmeaan pintaan aseteltiin "timantteja" ja kimalletta. Ihan kätevää, lisäksi tatskat saa irrotetttua helposti illalla, eikä tarvitse putsata sängystä glitteriä ja leikkijalokiviä.



Pikkusiskokin sai omat tatuoinnit. Isosiskon mielestä näitä oli kiva ja helppo tehdä. Ainahan kyllä kimallejauheen pitää kaatua vähintään kerran...



Tiimarissakin käytiin ostoksilla - löytyi höyheniä, silmiä ym. pientä kivaa.

Klovnin uusi elämä

 Löysin mummulan romulaatikosta, eli lelukorista, tällaisen klovnin.



Raasulla oli posliinipää haljennut ja osa pään palasista hukassa, joten iski vastustamaton himo tuunata pellelle uusi pää.



Vaatteiden alta paljastui tällainen vartalo. Jalkoja ja käsiä voi väännellä eri asentoihin.



6-vuotiaani oli sitä mieltä, että tästä olisi pitänyt tehdä uudestaan klovni. Äiti oli nyt kuitenkin toista mieltä, vartaloon tehtiinkin pupuäidin pää. Olen aikoja sitten ostanut jostain messuilta Patricia Hughesin ihanan kirjan "Making Soft-bodied Dough Characters", idea ja vaatteiden kaavat ovat siitä kirjasta peräisin. Suolataikinan sijaan tein kuitenkin pään ja pikkupuput Cernit-muovailuvahasta, joka kovetetaan uunissa. Äiti kantaa vauvojaan kätevästi esiliinan taskuissa. Meillä on läjä nukkekodin kalusteita, mittakaavaltaan 1:10 tai 1:12, jotka sopivat mainiosti pupuäidille. Tästä tulikin paremmin leikkejä kestävä, kuin suolataikinasta. Pikkusiskon käsiin pupuperhettä ei kuitenkaan anneta!



Onneksi olkoon, teille on syntynyt viitoset! Pupuvauvoilla ei ole vartaloa, vaan ne on liimattu kapaloon kiinni. Äidinkään vaatteita ei saa riisuttua, paitsi esiliinan. Äitipupun pään sisällä on massapallo ja pikkupupujen päiden sisältä löytyy pyöreitä helmiä. Tällä tavoin päistä ei tullut hirveän painavia, eikä kallista Cernit-massaakaan kulunut niin paljon.



6-vuotias askarteli ihan itse pupuille evästä - jokaiselle oma porkkana, pari kurkkua, kukkakaali ja kaali. Nam nam!

Isoäidin neliöitä ja ostoksia

 Tässä malliesimerkki käsistä karanneesta projektista:



Muovikassillinen isoäidin neliöitä.

Kaiiki alkoi siitä, kun päätin pienentää lankavarastoani ja virkata muutaman lapun keränperistä. Jotta neliöistä tulisi saman kokoisia, olen käyttänyt vain 7 veljestä ja muita saman paksuisia lankoja. Muutaman lappusen virkattuani huomasin, että tämähän on kivaa ja nopeaa... Käytin sitten kaikki omat lankani, ja äidin samanpaksuiset langat, ja ostin lisää lankaa. Sitten iski kyllästys. Eli lankavaraston pienentäminen epäonnistui surkeasti. Kunhan taas jaksan jatkaa näitä, niin puuttuu vielä n. puolet, että saan ihanan torkkupeiton!

Jos joku innostui, niin tässä yksi ohje, näitä löytyy vähän eri versioita:

amalianaskartelut.blogspot.com/2009/08/ohje-isoaidin-nelio.html



Aina kun käy lankakaupassa, tai pysähtyy liian pitkäksi aikaa marketin lankahyllylle, on pakko ostaa jotain. Tällä kertaa löytyi ihanan pehmeää Lanett -merinovillaa, väri on tuollainen siniseen taittuva vihreä. Näistä tulee vielä jotain lämmintä eräälle pikkuiselle!

Hauskaa silitysraudan kanssa

 Kuulostaako uskomattomalta? En minäkään tykkää vaatteiden silittämisestä... Mutta opin eilen vähän uutta askartelutekniikkaa. Olimme mummulassa kylässä ja äitini siellä esitteli ylpeänä uusia lelujaan - vahapalikoita ja pientä silitysrautaa.



Näillä välineillä saa tehtyä tosi hienoja taideteoksia, esimerkiksi kortteja.



Tässä pari äitini tekemää. Hän oli käynyt oikein kurssin, jossa näitä opetettiin tekemään.



Näin se käy: otetaan vahapalikka ja pyyhkäistään sitä silitysraudan pohjaan.



Vaha sulaa siihen nätisti.



Sitten pyyhkäistään väriä korttipohjaan.



Siltysraudan kärjellä ja reunoilla voi tehdä yksityiskohtia. Kun kuva on kuivahtanut, se vielä kiillotetaan niksi-Pirkka -tyyliin vanhoilla sukkahousuilla.



Tässä omat ensimmäiset yritykseni. Maisemakuva ja jotain, joka muistuttaa kukan terälehtiä.



6-vuotias sai tehtyä näin upean maiseman!

Näitä olisi kiva tehdä enemmänkin.

Miniruokaa synttäreille

Eilen 6-vuotiaan Littlest petshop -kylässä juhlittiin pikkuisen Jenni-koiran 4-vuotissynttäreitä. Askartelimme sinne tarjottavaa Cernit-muovailuvahasta. Pikkusiskoa ei päästetty puuhaan mukaan, sillä vaha on myrkyllistä. Uunistakin tuli aika myrkyllistä hajua, kun leivonnaiset paistettiin... Ja sitten alkoi leikit:



Ensin tarjottavat piti tietysti käydä ostamassa marketista.



Vihanneslaatikossa porkkanoita, kukkakaali, parsakaali, keltaisia paprikoita ja mansikoita. Kermakakun  päällä on marsipaaniruusuja ja kas vain - valmiiksi neljä kynttilää.



Sitten täällä näyttäisi olevan värikkäitä munkkeja, banaanikakkua, mustikkapiirakkaa ja suklaakeksejä.



Sitten päästiin syömään! Päivänsankari on takarivissä oikealla.



Astiat on kaikenlaista roskaa, esimerkiksi noita vihreitä murokuppeja löytyi maasta uuden vuoden jälkeen. Harmaat pienet muovilautaset taas on limsapullon korkin tiivisteitä, kannattaa kurkata sinne korkin alle, jos tarvit tällaisia.



Pikkusiskoa ei päästetty leikkiin mukaan sotkemaan, mutta sai hän sentään osan ruuista ja petshopeista omaan leikkiinsä. Hiiri sai omenoita ja pupulle maistuu aiemmin suolataikinasta leivotut pullat.

Risutaidetta

Viime viikolla raju tuuli pudotti puista paljon oksia meidän tavallisen kävelyreittimme varrelle. Seuraavana päivänä poimimme ison nipun risuja talteen ja teimme niistä taidetta kieputtamalla rautalankaa ympärille ja muotoilemalla.



Risusydän, ei ihan symmetrinen tullut. Olen nähnyt tällaisen joskus jossain lehdessä ja olen jo pitkään suunnitellut toteuttamista. En vain ole halunnut repiä elävistä puista oksia.



Tästä tuli aika... mielenkiintoinen. Ideana on, että kunhan kevät tulla jollottaa, niin tökkään tuon risunipun isoon kukkaruukkuun ja istutan juurelle jotain köynnöstä kiipeilemään. Vieressä oleva pajutötterö on kaupasta ostettu, sekin saa kesällä toimittaa kiipeilytelineen virkaa.



6-vuotiaan mielestä hänen oma risunippunsa kaipasi vähän koristeita.



Tällainen siitä tuli. Tämän kanssahan voisi melkein lähteä virpomaan, voisi kyllä naapurit vähän hämmästyä rautalankavirityksiä.



Vajaa 2-vuotias oli onnellinen koristellessaan kynttilänjalkaa.